Jarkko Ruotsalainen

Kiki selaili jokunen päivä sitten jotain lehteä ja bongasi sieltä hyvän jälkkäriohjeen. Ajattelin koettaa tuota tekaista koska ohje kuulosti herkulliselta.

Tarveaineet:

• 250g mascarponejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 3/4 dl tomusokeria
• 3/4 dl lemoncurdia
• 1/2 sitruunan kuori + mehut
• 2-3 rkl limoncellolikööriä
• 4 kananmunaa
• 3 dl mustikoita

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon mascarpone. Vaahdota keltuaiset johon on sekoitettu puolet tomusokerista + valkuaiset joissa toinen puoli sokerista. Lisää keltuaisvaahto mascarpone/kerma -seoksen joukkoon. Joukkoon lisätään vielä raastettu sitruunan kuori ja limoncellolikööri. Notkista lemoncurd sitruunanmehulla. Jäätelömassaan lisätään lemoncurd + valkuaisvaahto ja mustikat. Jätin koristeluun vielä mustikoita. Vajaa 2l tuli seosta ja tätä sitten pidetään 4-6 tuntia pakkasessa kunnes seos on puoliksi jäätynyttä. Eipä se vajaan litran rasia kerennyt pakkaseen takaisin kun se oli jo tyhjä kolmeen pekkaan syötynä. Okko ei kuitenkaan ollut se kolmas vaan Jenni .

Mustikka-mascarponesemifreddo

Saatiin lahjaksi ruokakirja joka kertoo parhaimmista italialaisista ravintoloista ja vähän muustakin italialaiseen ruokaan liittyvistä asioista. Kirjassa oli risoton ohje ja pienen mukaelman kautta koetin tehdä tuota itsekin. Ensiksi heitin pannulle voita sulamaan, jossa sitten kuullotin 1 ison sipulin 100g pekonin kanssa. Kun sipuli oli pehmennyt heitin sekaan arborio-riisiä ja kuullotin sitäkin kunnes jyvät alkoivat kiiltämään. Sitten aloin laittamaan sekaan aina kauhallisen kanalientä kerrallaan. Lisäsin tuoreita herneitä joukkoon jotka kävin noukkimassa Maatilapuodista Kirkkonummelta. Kun riisi on kypsää ja seos vielä löysää heitin joukkoon kunnon nokareen voita ja kourallisen palasta raastettua parmesania ja annoin olla minuutin verran ennen kuin kumosin lautaselle.

Eipäs ollut yhtään hullumpaa evästä, mitä nyt ehkä seos olisi saanut jäädä vielä hitusen löysemmäksi niin olisi ollut vielä parempi. Passaa vastaavaa tehdä useamminkin.

Useampaan otteeseen on pitänyt ostaa parilapannu kotiin, mutta aina se on vaan jäänyt hommaamatta. Kävin mokoman kuitenkin tänään hankkimassa Chez Mariuksesta. Ostin neliömäisen mallin, koska siihen mahtuu isotkin lihat ja vaikkapa useampikin munakoison siivu samaan aikaan paistumaan. Pannun lupailtiin kestävän eliniän, joten uutta ei tarvitse tässä elämässä enää hommata. Kun tuollaisen kuumaksi hehkuttaa niin se ei siitä paljoa viilene vaikka siihen nakkaisi isommankin lihakimpaleen kypsymään, toisin käy normaaleilla teflonpannuilla.

Skeppshult parilapannu. Painaa vain 3,25kg!

Tänä vuonna tuli tehtyä pariakin uutta ruokaa normaaleihin jouluruokiin verrattuna. Päätin koettaa tehdä imellettyä perunalaatikkoa. Ohjetta netistä etsiessä huomasin, että aika monella oli perunalaatikko mennyt pieleen ja siihen ei ollut tullut imelyyttä laisinkaan. Löysin sitten Marttojen sivuilta ohjeen joka näytti sellaiselta joka voisi toimiakin.

Aineet:

• 1,7kg jauhoisia perunoita
• 4rkl vehnäjauhoa
• 3rkl voita
• 2tl suolaa
• kulutusmaitoa

Keitin 1,7kg perunoita kuorineen, jotka sitten kuorin kuumina. Kuorittujen pottujen sekaan heitin noin 4rkl vehnäjauhoja ja aloin survoa perunoita. Laitoin myös perunoiden keitinvettä hieman sekaan, jotta saisi muusin suht tasaiseksi ja jäykäksi massaksi. Kun muusi oli valmis laitoin siihen paistomittarin ja nakkasin 65 asteiseen uuniin koko yöksi. Jostain luin että imeltyminen ei ala jos lämpötila on alle 50 astetta tai loppuu jos asteet ylittää 75. Aamulla otin muusin pois uunista ja se tuoksuikin jo imelälle. Lisäsin joukkoon voin, suolan ja maitoa sen verran että muusista tuli reilusti löysää. Koko komeus meni sitten noin kolmeksi tunniksi uuniin. Tuntui että ihmeen vähän jäi noista perunoista jäljelle valmiin laatikon muodossa, kun sain vain kaksi 0,5L:n rasiaa täyteen. Mutta mikä tärkeintä niin laatikosta tuli hyvää ja tätä täytyy tehdä ensi jouluksi uudestaan.

Kinkusta jäi enää vähän jäljelle kun silppusin sen omatekoiseen hernekeittoon, jota ei myöskään ollut tullut ikinä tehtyä vaikka se niin helppoa olikin. Ainut vaikea asia tuossa oli muistaa laittaa herneet likoamaan edellisenä päivänä. 500gr:n herneitä keitettiin 2 ltr:ssa vettä(sama jossa ne liotettiin) ensiksi tunti, jonka jälkeen nakkasin lihat sekaan joita oli noin 500gr. Sekaan pilkoin myös yhden sipulin. Toinen tunti keittämistä ja sitten mausteeksi noin 1tl meiramia ja 2tl suolaa ja ruoka oli valmista. Hyvää tuli ja saipahan kinkkuakin tuhottua johonkin ettei ihan hylkyyn jää.

Lähdettiin häistä seuraavalla viikolla häämatkalle Sisilian saarelle ja siellä Taorminaan. Kelitkin alkoivat sopivasti viiletä kotimaassa ja kun hypättiin lentokentälle menevään taksiin niin vettähän se alkoi satelemaan ja oli vähän viileääkin. Hotelliksi valittiin Il Piccolo Giardino joka on ihan Taorminan keskustassa hyvällä paikalla.

Näkymä Il Piccolo Giardinon uima-altaalta

Lennettin TUIfly Nordicilla ja tuosta firmasta jäi vähän huono maku. Kaikesta yritettiin rahastaa ja esim. ruoka mikä oli maksullinen ei sisältänyt mitään juotavaa. Lento tuli Cataniaan josta oli noin 70km ajomatka Taorminaan. Taorminassa piti mennä loppumatka pikkubussilla, koska linja-auto ei mahdu menemään noilla vuoristoteillä loppuun asti. Jouduttiin vähän aikaa odottamaan huoneen siivousta ja sillä välin meille tarjoiltiin kahvia ym. virvokkeita. Kun saatiin tavarat vietyä huoneeseen niin vaihdettiin kevyempää ylle, koska lämpöä oli ~32 astetta. Käytiin katsastamassa yksi rannoista jonne pääsi ilmaiseksi. Ranta oli pikkukivistä koostuvaa ja siten melko upottavaa. Kirsi keräili kiviä kun olivat niin mukavan pyöreitä . Vesi oli mahtavan sinistä ja kirkasta. Rannalta lähtiessä yksi venemies jututti meitä ja kertoili käyneensä Suomessa kauan aikaa sitten ja oli kuulemma yöpynyt hotelli Hesperiassa. Hän järjesti veneretkiä Grotta Azzurralle eli siniselle luolalle, luvattiin tulla seuraavana päivänä retkelle. Lähdettiin takaisiin keskustaan köysiradalla ja etsittiin joku paikka missä syödä. Ekan illan ravintola oli kyllä surkea ja meikäläisen miekkakala maistui jotenkin poltetulle ja vanhalle rasvalle.

Seuraavana aamuna lähdettiin rantaan sinisiä luolia katsomaan, mutta ei nähty sitä meidän eilen tapaamaa herrasmiestä missään, joten otettiin toinen kuski tilalle. Luolat ei mitään kauhean isoja olleet, mutta hienoja ne oli kyllä. Taorminan/ Giardini Naxoksen rannoilla muuten näkyi todella hienoja paatteja parkissa. Päästiin uimaan vielä veneestä joka oli oikein mukavaa, veneen kuskikin loikkasi mukaan uiskentelemaan. Loppupäivä maattiin  rannassa Even ja Ollin kanssa jotka tavattiin matkalla. Uimassakin vielä käytiin, tosin se jäi melko vähäiseksi koska vedessä oli meduusoita. Yllättävän väsyttävää oli maata vain rantatuolillakin kun keli oli niin kuuma. Illalla käytiin syömässä hotellilla kun siellä oli laitettu buffetti pystyyn.  Ihan ok evästä vaikkei mitään hienouksia nähtykään.

Seuraavana päivänä olikin aikainen herätys kun oltiin varattu retki Etnalle. Retken vaihtoehtoina oli mennä joko 2 tai 3 kilometrin korkeuteen. Mentiin loppuun asti kun tuonne asti oltiin tultu. Bussilla pääsi suoraan 2km korkeuteen ja me jatkettiin tuosta vielä köysiradalla ja loppumatka taitettiin vuoristojeepeillä. Ylhäällä alkoi olla melko mustat maastot kun laavaa oli kaikkialla. Ylhäältä oli kyllä hienot näkymät. Viileää tuolla kyllä oli kun tuuli aika napakasti. Täytyy kyllä nostaa hattua niille jotka lähtivät nousemaan jalkaisin kahdesta kilometristä kohti Etnan huippua joka on 3350m korkeudessa.

Etnalla on korkeutta 3350m

Illalla käytiin syömässä La Bottessa jota oli kehuttu hyväksi. Ei ollut turhia kehuttu koska esim. miekkakala grillattuna oli todella hyvää. Myöskin muut merenelävät upposivat oikein mainiosti joita Sisilialaisissa ravintoloissa on muutenkin todella paljon tarjolla.

Seuraavana päivänä käytiin Teatro Grecolla pörräämässä jossa ei meidän harmiksi ollut nyt mitään esityksiä tarjolla. Paikka on sinänsä hieno järjestää vaikkapa konsertteja. Teatterin penkiltä voi nähdä suoraan Etnalle, voisi se näköala olla huonompikin.

Lauantaina vietettiin paikkallista juhannusta eli Ferragostoa (Ferie = juhla ja agosto = elokuu). Pyörittiin vaan katselemassa menoa eikä tehty mitään ihmeempää. Aika tavalla oli vähemmän humalaisia liikenteessä kun kotimaassa. Yleensäkin näin koko matkan aikana 2 ihmistä jotka näin olevan maistissaan. Kaikilla näytti silti olevan hauskaa ja juhlaa vietettiin koko perheen voimin.Illalla käytiin Furlan myyjän suosituksesta syömässä Licchioksessa. Pihviä vedettiin poikkeuksellisesti, oli muuten osattu tehdä todella mureaa lihaa. Minä otin ihan ohueksi hakatun pihvin ja Kiki liharullia ja molemmat oli Sisilialaiseen tyyliin tehtyjä. Jälkkäriksi otin Cassata Sicilianan joka oli loistavaa.

Sunnuntaina ei taidettu tehdä myöskään mitään kovin kummoisia. Käytiin syömässä Gambero Rossossa joka oli muuten aivan loistava ravintola jos meinaa pastaa syödä. Kaiken kaikkiaan käytiin tuolla kolmesti syömässä ja kyllä kannatti. Palvelu oli aivan ylitsevuotavan ystävällistä ja tuolla tuntui olevan asiakas arvossaan. Alettiin saada jo ylimääräisiä alkupaloja kun käytiin useasti syömässä .

Maanantaina päätettiin käväistä Siracusassa päivän retki. Retki oli kansainvälinen ja selostusta sai joko englanniksi, italiaksi tai saksaksi. Ensiksi mentiin Teatro Grecolle jossa saatiin selostus viimeiseksi englanniksi. Selostuksen loputtua meille annettiin 10 minuuttia aikaa tutustua teatteriin ja eihän siinä kerennyt sitä katsoa. Kun tultiin teatterin ylälehtereiltä takaisin niin oppaamme Vito oli jättänyt meidät oman onnemme nojaan. Eipä siinä auttanut kun lähteä etsimään herraa. Tuurilla löysimme porukan ja ei suinkaan oltu ainoita jotka olivat eksyneet ryhmästä. Seuraavaksi käytiin katsomassa Dionysoksen korvaa ja sitten vielä amfiteatteria. Matkaa jatkettiin linja-autolla hirveän kiireen saattelemana kohti Siracusan vanhaa kaupunkia. Duomoa käytiin katsomassa ja englannin kielinen selostus oli taas viimeisenä ja saatiin nyt vain 5 minuuttia aikaa tutustua paikkaan. No jälleen kerran Vito jätti meidät itsekseen. Tässä vaiheessa päätettiin ettei lähdetä enää yksyilemään Viton opastamana vaan painuttiin syömään. Oli muuten Siracusassa selvästi halvempaa ruokaa kuin Taorminassa. Käväistiin vielä jossain herkkukaupassa, jossa maistatettiin erilaisia likööreitä ja tulihan noita kotiinkin ostettua.

Tiistaina käväistiin syömässä pizzeria Vecchiossa jossa tehtiin pizzat kunnon puu-uunilla. Oli muuten todella maittavat pizzat, Kiki otti perus margheritan ja minä otin emilianan joka eroaa margheritasta vain sillä että lisänä on prosciuttoa. Muutoin lähinnä makoiltiin altaalla ja otettiin arskaa. Meni muuten viikkoon yli pullollinen aurinkorasvaa, saman määrän kuluttamiseen tarvitaan kotimaassa parikin kesää .

Tuliaisiksi tuli ostettua aika paljon kaikenlaisia herkkuja ja matkalaukut painoivatkin aika tavalla lähtöön verrattuna. Painoa tuli varmaan laukkuihin 15 kiloa lisää . Kiki osti jo perinteeksi muodostuneen Furlan laukun ja minä ostin itselle Pradan törkeän hienot arskat.

Matka oli oikein onnistunut ja Taormina on hyvinkin suositeltava matkakohde.  Huonojalkaisille saattaa tehdä vaikeata tuolla liikkuminen, koska portaita on kaikkialla ja korkeuserot suuria. Maisemat on sitten noiden korkeuserojen takia hienot.

Kuvat reissusta

Lueskelin olikohan se nyt Glorian ruoka & viini -lehteä viikonloppuna ja sieltä bongasin erilaisen mustikkapiirakan ohjeen, joka näytti herkulliselta. Päätin että kun kotiin kerkeän niin metsästä haetaan mustikat ja aletaan piirakan tekoon ja näin myös tapahtui.

Pohja:

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 1/4 tl suolaa
• 120 g kylmää voita
• 2 rkl kylmää vettä
• 2 rkl hienonnettua tuoretta minttua

Täyte:

• 200 g ranskankermaa
• 2 dl kuohukermaa
• 1/2 dl tomusokeria
• 1 limen raastettu kuori
• 2 tl limen mehua

Kiille mustikoille:

• litra tuoreita mustikoita
• 1,5 dl multi-hyytelösokeria
• 1,5 dl vettä

Ei muuta kuin jauhot, sokeri ja suola sekaisin. Kuivien aineiden sekaan nakataan voi ja homma nypitään muruksi. Lopuksi lisätään vesi ja minttusilppu ja kääritään kelmuun. Paketti pistetään jääkaappiin tunniksi. Taikina riittää noin 24cm kokoiseen vuokaan joka paistetaan uunissa kypsäksi ennen kuin täytettä kannattaa edes alkaa tekemään. Pohja kypsyy 15-20 minuuttia 200 asteessa. Pohja kannattaa jäähdyttää kunnolla ennen täytteen kumoamista. Täytteessä piti ensiksi vatkata muutama minuutti ranskankermaa ja sitten vielä kuohukermaa joka piti vatkata kovaksi. Nämä sitten yhdistettiin ja lisättiin tomusokeri, raastettu limen kuori ja mehu. Vähän piti tässä vaiheessa jo maistaa seosta ja meinasi mennä koko kulho parempiin suihin ennen pohjalle kumoamista . Sen verran täytettä kuitenkin jäi että piirakan sai tehtyä. Kumosin täytteen jäähtyneelle pohjalle keoksi ja kaadoin päälle mustikat. Kiille tehtiin kiehauttamalla vesi johon lisättiin hyytelösokeria ja tätä piti kiehuttaa puolisen minuuttia ja sitten se nostettiin jäähtymään. Kiille kaadettiin mustikoiden päälle ja homma oli valmis syötäväksi. Voin kertoa että oli todella hyvää ja tätä ohjetta kannattaa kokeilla vaikka ei siinä perinteisessä mustikkapiirakassakaan varsinaisesti mitään vikaa ole.

Eli suomeksi siis munakoisolasagnea tuli tehtyä. Munakoiso on tällä hetkellä oikeastaan meikäläisen suosikki jos kasvisruokaa meinaa tehdä. Ensimmäiseksi tein pastataikinan valmiiksi ja nakkasin sen jääkaappiin. Siivuttelin munakoisot ohkaisiksi siivuiksi ja pistin ne itkemään kitkeryytensä pois. Seuraavaksi tein tomaattikastiketta säilyketomaateista (Mutti, pomodorini di collina) johon laitettiin lisäksi sipulia, valkosipulia, basilikaa ja kasvisliemikuutio. Paistelin munakoisosiivut öljyssä pehmeiksi ja toisella kädellä tein valkokastiketta johon tuli mausteeksi vain suolaa, mustapippuria ja muskottia. Kun kaikki alkoi olla valmista niin ei muuta kuin latomaan lasagnea kasaan. Väleihin laitoin lisäksi parmesaania, mozzarellaa ja basilikaa. Päällimmäiseen kerrokseen laitoin vain valkokastiketta ja mozzarellaa. Uunia näytin tälle setille noin 180 asteessa reilun puolisen tuntia ja ei kun syömään. Voin kertoa että tuli syötyä vähän liikaa koska niin hyvää tuosta tuli.

Kirkkonummen kansalaisopisto järjesti kokkikurssin jossa opetettiin italialaisen keittiön saloja. Opettajina oli pari alkuperämään kansalaista joista toinen oli meidän italian kielen opettaja Carmelo Carnabuci ja toinen oli taas Helsingissä ravintolassa (Villetta) töissä oleva Maurizio Brunetto. Myös Maurizion poika oli apuna. Aluksi jaettiin päivän menut ja ruokaohjeet. Alku oli aikamoista härdelliä kun ei päätetty että kuka tekee mitäkin vaan kaikki alkoi tekemään mitä lystäsi. Ilmeisesti useampikin oli ollut tuolla mukana aiemminkin niin he tiesivät miten toimia.

Menu: 

Antipasti: Involtini di melanzane al forno & Bruschetta

Primi piatti: Pesto alla trapanese & Salsa Bolognese (Ragú)

Secondo piatto: Cotoletta di manzo alla Siciliana

Contorni: Insalata mista & Piselli saltati

Dolce: Torta della casa alla crema

Bevande: Vino, acqua e pane & caffè

Alkupaloiksi tehtiin munakoisorullia joiden päälle kaadettiin tomaattikastiketta ja näytettiin vielä uunia päälle. Munakoisot siivutettiin, itketettiin ja sitten ne paistettiin pannulla pehmeiksi. Sitten ne rullaattin, väliin tuli mozzarellaa, basilikaa ja parmesaania. Vastaavaa on tullut kotona aiemminkin tehtyä joitakin kertoja ja hyvää on ollut. Bruschettat tehtiin ihan perus ranskanleivästä jotka käytettiin ensin uunissa. Päälle laitettiin kuutioitua tomaattia, basilikaa, punasipulia, valkosipulia, suolaa ja öljyä ja taas uuniin. Erittäin hyviä ja helppoja tehdä. Valkosipulia olisi voinut varmaan hangata leivän pintaan ennen täytteen levittämistä niin olisi saanut lisää makua, mutta olivat hyviä toki ilmankin. 

Sitten oli vuorossa pesto alla trapanesen teko. Siihen tarvittiin tomaattia, basilikaa, öljyä, suolaa, pippuria, rouhittua mantelia ja valkosipulia. Aineet murskattiin sauvasekoittimella ja laitettiin kevyelle lämmölle hellalle, ei kiehuteta. Tehtiin myös perus ragú(bolognese) eli tomaattia, sipulia, valkosipulia, jauhelihaa, öljyä ja suolaa. Näitä kahta syötiin tietenkin pastan kanssa. Pastaa keitettiin vain pieni hetki niin että se jäi vähän raaksi koska lopuksi pastat heitettiin vielä kastikkeiden sekaan jossa ne kypsyivät loppuun. Hyvää ja helppoa ruokaa.

Tehtiin myöskin pihvejä jotka leivitettiin. Näihin tarvittiin siis ohueksi hakatun lihan lisäksi munaa, korppujauhoja, parmesaania, valkosipulia, pippuria, persiljaa ja suolaa.

Lisäkkeiksi oli vihreätä salaattia ja herneitä. Herneet tehtiin pannulla öljyn, suolan ja valkosipulin kanssa. Herneitä pitää tehdä kotonakin noin kun olivat hyviä.

Jälkkäri oli varmaan työläin tehtävä kun sitä piti vatkata koko ajan ja melko pitkään. Tehtiin siis kakkua(valmiit pohjat) johon tehtiin täytteet. Täyte tehtiin sokerista, kananmunan keltuaisista, vehnäjauhoista, raastetusta sitruunan kuoresta ja maidosta. Ensiksi sekoitettiin sokeri ja keltuaiset ja alettiin lisäämään vehnäjauhoja ja sitruunan kuorta. Koko ajan pitää muistaa sekoittaa. Sitten lisätään lämmitetty maito. Sitten vaan miedolla lämmöllä sekoitellaan niin kauan kun seos alkaa olla paksua. Lopuksi koko homma viedään siivilän läpi. Seosta maustettiin rommilla ja osaan seoksesta laitettiin myös kaakaojauhetta. Valmiit kakkupohjat kostutettiin omenamehulla ja tehtiin kaksikerroksisia kakkuja pari kappaletta. Päälle laitettiin vielä siivutettua persikkaa. Kakku olisi tosin saanut kostua seuraavaan päivään, mutta meni se noinkin. 

Lisäksi tarjolla oli viinejä, vettä ja mutteripannulla tehtyä kahvia. Maurizio oli tehnyt leipätaikinan valmiiksi ennen kurssia ja siitä pastettiin paria erilaista leipää. 

Kivasti vierähti vajaa kuusi tuntia keittiössä ja mukavaa oli ja varmasti tulee mentyä uudestaankin kunhan tämä taas syksyllä järjestetään. Ruokaa oli sen verran paljon että sitä jäi kotiin vietäväksikin. Otettiin bruschettoja, itse tehtyä leipää ja viinien loput mukaan

Kurssilla myöskin huomasi sen että vielä on jokunen vuosi italiaa opiskeltava että saa kielestä selvää. Maurizio ja Carmelo kun puhuivat keskenään italiaa niin jäi aika moni asia hämärän peittoon, sen verran nopeaan se suu kävi

Käytiin eilen istumassa iltaa kaupungilla kun yksi ulkomailla asuva kaveri oli tullut käymään kotonaan välillä. Meille oli varattu pöytä Rivolettosta kuudeksi. Paikka oli suhteellisen pieni, mutta kivan oloinen ravintola. Meinasi olla vähän vaikeuksia valita että mitä ottaa kun kaikki ruoat listalla olivat niin houkuttelevia. Otin alkupaloiksi riimihärkäcarpaccion mozzarellalla ja oliivisalsalla, oli muuten oikein hyvää. Tätä taisikin tilata varmaan puolet meidän pöydästä. Viiniksi otettiin talon viiniä (Caldora Sangiovese Terre di Chieti 2007). Siinä oli jotenkin yllättävän imelä alkumaku, muuten se oli ihan ok. Itse pääruoaksi tuli otettua pastaa ja tarkemmin linguinpastaa vuohenjuustolla, artisokalla ja pinaatilla. Vähän yllätyin annoksen koosta kun se oli niin iso, ei tarvinnut käydä snägärin kautta tuon jälkeen. Artisokkia voisin syödä vaikka millä mitalla ja jos vaan satutaan sellaiseen kauppaan missä on herkkutiski jossa on artisokkia niin niitä pitää saada, nams. Jälkiruoalle on aina tilaa joten otin Crème Brulèen vadelmalla joka ei pettänyt nytkään. Harmi vaan ettei saatu pidempää pöytävarausta että oltaisiin voitu jäädä tuonne istuskelemaan vielä joksikin aikaa. Mentiin sitten Coronaan muutamalle. Ennen kotiinlähtöä piipahdettiin vielä Nollassa, ihan kivan näköinen paikka jossa ei ole tullut aiemmin käytyäkään. Sieltä suunnattiin taksilla kotia kohden kun ei jaksettu junaakaan odotella. Kiva oli käydä kylillä pitkästä aikaa ja nähdä kavereita. 

Käytiin piipahtamassa Messukeskuksessa katsomassa Viini, ruoka & hyvä elämä ja kirjamessut. Kirjamessuilta ei tarttunut mitään haaviin. Ehkä olis voinut jonkin ruokakirjan ostaa, mutta eipä sattunut mitään houkuttelevaa silmiin. Ruokapuolella tuli viihdyttyä paremmin, tosin vähän olin pettynyt kuitenkin tarjontaan. Muutamiin kojuihin oli niin pitkät jonot ettei viitsinyt jäädä jonottamaan maistiaisia. Viinille oli varattu yllättävän iso alue ja se näytti vieläpä olevan aika tyhjillään. Jotain valkosipulilla maustettua juustoa tuli ostettua kotiin asti. Jotenkin on jäänyt sellainen mielikuva että aiemmin oli paremmat tarjoilut kuin nyt. Kahvipytinkejä tuli kierrettyä ja näyttihän tuolla olevan tuttujakin paikalla sumppia tekemässä. Ostin Creman osastolta uutta Kaffa Roasteryn Monsoon Malabaria. Samalla kertoivat että Kaffan toimintaan pääsee tutustumaan 31.10.2008 klo. 14-18. Vois melkein käydä katsomassa että miten sitä kaffetta oikein tehdään.