Perhe

Pikku-Okko

Viime lauantaina 24.4.2010 vaimolta meni vedet 05:30 ja päästiin parkettia kuivailemaan. Soitto Jorviin ja sieltä sanottiin, että jos ei ole muita ongelmia ole niin tulkaa 12 tunnin päästä sairaalaan. Yhden korvilla Kiki sanoi, että nyt tuntuu jotain ja kahden jälkeen tuntemukset vahvistuivat, mutteivat olleet kuulemma vielä kovia. Sanoin että eiköhän lähdetä siltä Jorviin, että eipä ne meitä sieltä enää varmaan käännytä poiskaan. Oli aika hyvä että lähdettiin koska ensimmäisessä tarkastuksessa paikat oli 8cm auki ja 10cm:ssähän lähdetään normaalisti ponnistamaan. Kiki siinä vielä suihkutteli tovin ennen kuin päästii itse hommiin. Ainoaksi kivunlievitykseksi jäi ilokaasu, josta ei kuulemma ollut mitään hyötyä. Katselin siitä avuttomana sivusta kun toinen kärsi kivusta. Siinä sivussa ollessa on vähän orpo olo kun ei voi oikein tehdä mitään toisen hyväksi kun olla vaan tukena. Lopulta puolisen tuntia pöydälle siirtymisen jälkeen pikkuruinen poika putkahti pihalle, josta äiti ja isä ovat erittäin onnellisia. Saatiin onneksi perhehuone Jorvista ja sinne majoituttiin neljäksi päiväksi. Hoitajat kävivät kyselemässä varsinkin alkuun vähän väliä että onko kaikki hyvin ja vauvan ja äidin vointia tarkkailtiin jatkuvasti. Loppua kohden saatiin olla enemmän omissa oloissa. Toinen yö oli vaikea kun maito ei ollut vielä noussut kunnolla äidin rintoihin ja äiti valvoikin varmaan päivän putkeen kun lapsi oli rinnassa kiinni koko ajan vaikkei se sieltä juurikaan mitään saanut. Tästä saatiin vahvistus kun käytiin puntarissa ja pudotusta oli 8,5% alkupainosta. Lopulta saatiin korviketta, jota alettiin hörppyyttää mukista Okolle ja tuosta alkoi sitten paremmat ajat ja pikkuinen jaksoi nukkuakin ~3 tunnin unia. Jäätiin tämän takia yhdeksi lisäyöksi Jorviin, jotta saataisiin painonpudotus lopetettua ja loppuihan se. Paino oli pysynyt samassa.

Tiistaina päästiin sitten kotiin ja kotona on jatkunut kova syöttäminen. Välillä homma onnistuu helposti ja välillä Okko on väsynyt ettei syömisestä tule mitään ja ukkoa pitää herätellä väkisellä syömään. Jospa se paino tuosta alkaisi kasvaa hiljakseen. Eilen yöllä ruokailun jälkeen otin Okon syliin ja kävin keittiössä niin Okko koetti imeä isänkin rintaa, piti viedä pikkumies kiireesti äidin tykö jatkamaan hommiaan ;).

Aika tavalla tuntuu olevan kokopäivätyötä tämä lapsen hoitaminen ainakin tässä vaiheessa, kun toinen tarvitsee jatkuvasti huomiota, jota toki mielellään annetaankin. Onneksi minulla on 4 viikkoa vapaata töistä, joten saan tutustua pikkumieheen paremmin ja olla äidin apuna Okon hoidossa. Tuntuu kyllä hyvältä nähdä tyytyväinen pikkumies nukkumassa omassa sängyssään, tätä tunnetta ei varmaan mikään voi voittaa!

2 thoughts on “Pikku-Okko

  1. Kiitoksia kovasti! Kovin ollaan ylpeitä pienestä miehestä. Neuvolan täti kävi juuri kylässä ja tarkasti pojan ja äidin. Okko oli kasvanut ~50gr parissa päivässä. Odotellaan vielä lämpimämpiä kelejä, että päästään vaunulenkeille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *