Kahvi

Kenya AA

Posted on

Pitipä taas käydä ostoksilla Robert’s Coffeessa Stockmannin liikkeessä. Tällä kertaa mukaan tarttui Kenya AA niminen kahvi. Taitaa olla nyt kolmas laji mitä on tullut Robertsilta ostettua.

Näitä on tullut tähän mennessä maistettua:

Ethiopia Mocca Sidamo, Guatemala Antigua ja tämä Kenya AA.

Kenya AA

Taas kerran sai Rocky pureskeltavaa, kun nakkasin pavut sen sisuksiin ja säädin jauhatuskarkeuden kohdalleen. Parin kupillisen jälkeen maistuu vielä hyvältä. Kahvi on vahvaa ja siinä jännä marjainen maku taustalla. Kenya AA:n hinta on 26,40€/kg.

Samalla kun ostin noita papuja niin kysäisin piruuttaan myyjältä, että kauanko pavut seisovat lasiastioissa. Paahtamisesta menee kuulemma kaksi päivää kun pavut on myyty ja uusia on tilalla, joten tuoretta tavaraa on siinä tapauksessa.

Ruoka

Juhlistusta

Posted on

Vihdoin ja viimein sai avokki (Kirsi) paperit koulusta pihalle, on sitä odotettukin pitkään ja hartaasti ;). Kirsi valmistui Lapin yliopistosta Teolliseksi muotoilijaksi (Taiteen Maisteri). Päätettiin sitten Essin (Kirsin koulukaveri) kanssa, että järjestetään jotain kivaa Kirsille valmistumisen johdosta. Päätettiin lopulta että ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin että käydään syömässä hyvin jossakin tasokkaassa ravintolassa. Muutaman tunnin surffauksen tuloksena oli ravintola nimeltä Sasso. Ravintola on italialainen ja sijaitsee lähellä kauppatoria Pohjoisesplanadilla. Sasso kuuluu Palace Ravintolat Oy:n ketjuun, joten siitä pystyi jo päättelemään että keskivertoa parempaa ruokaa voi odottaa. Varaus tuli tehtyä pari viikkoa ennen ajankohtaa ja oli kuulemma tuuria että saatiin pyötä varatuksi kun oli niin täyttä.

Marssittiin eilen vähän ennen kuutta Sassoon Kirsin kanssa ja päätettiin että jäädään odottamaan Essiä ravintolan oleskelupuolelle. Ilmoittauduttiin sisään ja istahdettiin sohville. Tilattiin siinä kuohuviinit odotellessa. Pöydällä oli naposteltavia, jotain leipätikkuja ym…Ravintola näytti hienolta, paremmalta kuin ravintolat yleensä.
Essikin saapui, joten siirryttiin itse ravintolan puolelle. Saatiin ruokalistat eteen, tarjoilija kertoi eri ruoista ja kertoi myös pari suosikkia. Harvemmin on saanut tälläistä palvelua, siinähän tunsi olonsa ihan tervetulleeksi. Tilasin alkuruoaksi jänisrisottoa ja sitruunalla maustettua mascarponea. Pääruoaksi otin panchettan kera paahdettua siikaa, tryffelimajoneesia ja artisokkapaistosta. Ajateltiin tilata viinipullo pöytään. Meillä juodaan niin vähän viiniä joten viinien tuntemus on onnetonta. Turvauduttiin tarjoilijan asiantuntemukseen ja meidän mieltymyksen huomioon ottaen päädyttiin tälläiseen valkoviiniin: Mount Nelson Sauvignon Blanc 2004, Marlborough, New Zealand. Oikeastaan kaikki Sasson viinit olivat kuivia, mutta tuo oli ilmeisesti vähiten kuiva. Saatiin sitten maistaa ennen tilausta ja jos ei olisi miellyttänyt niin olisi saatu vaihtaa pullo toiseen. Ei ollut tarvetta vaihtoon koska viini oli erittäin hyvää. Pöydässä oli Sasson omatekoisia leipiä jotka olivat todella hyviä, niitä siinä syötiin ruokia odotellessa.

Alkuruoat saapuivat. Essi oli tilannut laganellepastaa, mozzarellaa ja tomaattia ja Kirsille tuli lämmintä parmesaanipiirasta ja tomaatti-endiivisalaattia. Jänisrisotto oli loistavaa, suorastaan suussa sulavaa. Tältä sen risoton kuuluu maistuakin, myöskin ruokien näyttävyys oli hiottu viimeisen päälle ja hyvä kun niitä raaskii edes syödä ;). Harmillisen äkkiä oli minun lautanen tyhjä, koska olisi tuota voinut enemmänkin syödä. Pääruoatkin saapuivat , tytöt tilasivat parmesaanilla ja basilikalla kuorrutettua lohta ja sitruunarisottoa. Minun tilaama panchettan kera paahdettu siika, tryffelimajoneesi ja artisokkapaistos oli myös erittäin hyvää ellei peräti loistavaa. Jälkiruoaksi Essille tuli veriappelsiinipiirasta ja stracciatellajäätelöä ja Kirsille kinuskipannacotta, omenalientä ja -sorbettia. Minä puolestaan päätin koettaa jotain vähän erikoisemmalta kuulostavaa jälkkäriä nimeltä Cassata al Sasso ja valkosuklaapesto. Jotenkin äkkiseltään mietittynä valkosuklaa ja pesto ei kuulu samalle lautaselle, mutta niiden sekoitus oli kylläkin yllättäen hyvää. Tuo Cassata on jonkinlainen perinteinen italialainen juustokakku. Jälkkärit näyttivät myös maistuvan koko porukalle hyvin joka ei tullut mitenkään yllätyksenä edellisten ruokien perusteella. Enää oli selviydyttävä laskun maksusta ja sitten jatkamaan iltaa kaupungille. Voin kyllä suositella tätä paikka varauksetta, varmaan tulee itsekin käytyä toistekin.

Päätettiin jatkaa iltaa samalla linjalla ja mentiin käymään Tornin Ateljee Baarissa. Onneksi oli kirkas ilma niin ulkoterassilta näkyi hyvin kaupungin yli. Kyllähän tuolla passaisi kesällä istuskella. Itse sisätilat tuolla olivat kyllä onnettoman pienet, mutta olihan se kerran edes kokeiltava tuollakin käyntiä. Yhdet drinksut siinä hörpittiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Päädyttiin Kaisaniemeen Oluthuone Kaislaan, kerran olen tuolla aiemminkin käynyt. Paikka on varsin viihtyisän oloinen ja sisustus miellytti ainakin minun silmää. Jos olutta joisin niin tuolla olisi varmaan tullut enemmänkin vierailtua koska valikoimaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Siidereitäkin on ihan kivasti tarjolla ja tilasinkin Old Rosieta joka poikkeaa aika tavalla näistä perinteisistä siidereistä. Otettiin vielä glögit ennen kotiin lähtöä ja ilta oli valmis. Kaiken kaikkiaan mukava ilta. Siinä jo vähän mietittiinkin porukalla että pitäisiköhän sitä alkaa kiertää näitä parempia ruokaravintoloita vaikka kerran kuussa, koska tuosta Sassossa vierailusta jäi niin hyvä mieli.

Tietotekniikka

Firefox 1.5

Posted on

Oli näköjään julkaistu uusin Firefox päivitys versionumeroltaan 1.5. Päätinpä sitten lykätä sen koneeseen, ehkäpä tuohon on jotain parannuksia tehty. Asennus itsessään meni kivuttomasti läpi niin kuin aiemminkin. Asensin tuon entisen 1.07 version päälle. Asennuksen loputtua piti tietenkin ottaa tyypit uutukaisella. Ihmettelin toista alasvetopalkkia tuossa url-kentässä. Se näytti olevan nappi millä saa tehtyä noita live bookmarkkeja. Sitten menin toolsin options valikkoon, mutta sehän ei näkynyt ollenkaan niin kuin piti. Ylhäällä näkyi vain välilehdet ja muutoin koko options valikosta näkyi läpi. Tuolta ei voinut siis säätää yhtään mitään kun mitään ei näkynyt.

Poistin koko Firefoxin koneesta ja asensin sen uudelleen, mutta edelleen oli sama ongelma jäljellä. No pakko kai se oli rueta nettiä selaamaan jos sieltä vaikka löytyisi joltakin sama vika ja vieläpä korjauskin siihen. No ei sieltä löytynyt vaikka kuinka yritin penkoa. Huomasin siinä samalla että scroll bar puuttui myös vaikka hiirellä pystyikin rullaamaan ihan normaalisti. Tuo scroll bar:n häviäminen on ilmeisesti kohtuu yleinen ongelma ja moni oli saanut homman pelaamaan kun oli asentanut selaimen teeman uudelleen. Ajattelinpa sitten laittaa jonkun uuden teeman, mutta eipä tuo scroll bar palannut vieläkään. Uskon menettäneenä poistin vielä sen teeman mikä minulla oli alunperin(Noia) ja asensin sen uudelleen ja kappas, scroll bar tuli esiin ja samalla rupesi options valikkokin pelaamaan. Miten liene jumittanut tuo vanha teema koko tuliketun tuohon kuntoon.

Näin äkkiseltään tuntuu surffailu nopeammalta ainakin noiden back- ja forward nappien osalta. Samalla latailin muutaman extensionin vielä lisäksi: Fasterfox, Flashblock ja Adblock.

Jotta valokuvista saisi exif-tiedot näkyville Firefox tarvitsee vielä exif-pluginin.

Yleinen

Talvi tuli

Posted on

Vihdoinkin edes jotain lumen tapaista sataa taivaalta ja se tiesi minulle renkaanvaihtoa, koska minulla oli vielä kesäkumit alla. Avokki oli kovin innoissaan hommasta ja halusi vaihtaa renkaat. Se on nyt niin innoissaan autoilusta yleensäkin kun autokoulunkin aloitti vihdoin ja viimein. Perjantaina alkoi tosiaan näyttää siltä että ehkä se talvi sieltä tulee ja päätettiin että sunnuntaina vaihdetaan talvirenkaat alle.

Aamulla kävin hakemassa varastosta renkaat peräkonttiin odottamaan renkaanvaihtoa. Pesin vielä autonkin Shellillä itsepesussa ennen kuin avokki ehti töistä kotiin. Ihmeen hyvä pito oli muuten noilla Nokian NRHi renkaillakin liukkaalla tiellä. Onhan ne lähes uutta vastaavat kun kesällä ne ostin.

Kun avokki vihdoin saapui kotiin niin paineltiin suoraan halliin vaihtamaan renkaita. Nakkasin tunkin alle ja nostin autoa hivenen. Nyt oli avokin vuoro näyttää kyntensä kun piti irroittaa pyörä. Koetin siinä kovasti neuvoa sen ensimmäisen renkaan irtisaamisessa, mutta kyllä se innostus laantui ennen kuin kerkesi alkaakaan ;). No vaihdoin sitten itse loput avokin katsoessa sujuvasti vierestä ;). Kesäkumit nakkattiin vielä varastoon ja homma olikin ohi. Paineet pitää käydä tarkastamassa huomenissa.

Yleinen

Ammuntaa

Posted on

Eilen oli firman järjestämä ryhmäpäivä. Alkuun oltiin suunniteltu että mentäisiin ajamaan kartingia niin kuin tehtiin viimeksikin, mutta rata olikin varattu koko päiväksi joten se ajatus oli haudattava. Porukalla mietittiin että mitä tehtäisiin ja joku sitten ehdotti että mentäisiin Helsinki Shooting Clubille ampumaan. Näin sitten päätettiin tehdä.

Saavuttiin paikalle ja heti ensimmäiseksi annettiin tietenkin koulutus aseiden käsittelyyn. Otettiin pikakisat ryhmien välillä, 5 harjoituslaukausta ja sitten 5 kilpailuosumaa kullakin aseella. Aseiden nimiä en nyt varmaksi muista mutta kaliiberit olivat .22 LR ja 9mm. Tuolla .22:lla oli minun mielestä helppo ampua kun olen joskus aikaisemminkin sellaisella ampunut radalla. Pisteet tuolla .22:lla olivat 43/50 ja kaikki osumat pysyivät mustalla. Tuolla 9mm:llä oli jo hankalampaa ampua. Harjoituslaukauksissa minulla oli joku Glock joka tuntui kyllä hyvältä kädessä, mutta se liipasintuntuma oli huono, veto oli todella pitkä ja raskas. Olen tottunut ampumaan yhdellä kädellä, päätin kuitenkin koettaa tuolla Glockilla ne pari viimeistä laukausta kahdella kädellä. Yhden käden tulokset meni kaikki vasemmalle ja ne olivat siistissä rivissä joten jonkinlaista tekniikkavirhettä tuo osoittaa. Kahdella kädellä taas alkoi tulokset mennä lähemmäksi keskustaa. Valittelin ratavalvojalle tuon Glockin liipasintuntumaa ja hän kertoikin että Glock on enemmän poliisiase ja syy miksi vedon pituus ja raskaus on se ettei tuolla tule niin helposti turhia laukauksia. Itse kilpailuammuntaan minulle oli vaihdettu joku toinen ase ja se näyttikin olevan suunniteltu enemmän tarkkuusammuntaa silmälläpitäen. Ammuin taas yhdellä kädellä ja kyllähän tuolla paremmin osui kuin Glockilla. Yksi laukaus lipsahti jonnekin kolmoseen, mutta muuten taidettiin olla aika tavalla mustalla, tulos 33/50.

Toinen ryhmä meni sisään ja me siellä jännitettiin oman ryhmän kanssa että miten pärjätään. Laskettiin siinä oman ryhmän pisteet ja selvisi että minä olin voittanut yhteistuloksissa, 76/100 oli siis tulos. Toinen ryhmä vielä paukutteli kun toinen ratavalvojista tuli ulos ja heitti minulle hervottoman kokoisen luodin ja sanoin että kaksi parasta pääsee ampumaan isoilla aseilla palkinnoksi. Kyllä siinä näytti se 9mm luoti aika pieneltä kun vieressä oli .50 AE kokoinen luoti. Vähän siinä alkoi jo jännittämään että millaisella kanuunalla sitä oikein “joutuu” ampumaan.

Toisen porukan ammunta oli ohi ja pääsin sisään tutustumaan tähän isompaan aseeseen joka oli Desert Eagle.

Desert Eagle .50AE

Valvoja pohjusti että jos Suomessa saisi ampua hirveä pistoolilla niin Desert Eaglella sen saisi tehdä. Valvoja naureskeli minulle että nyt et sitten ammu yhdellä kädellä. Ei kyllä käynyt mielessäkään se vaihtoehto ;). Ei muuta kuin suojalasit päähän ja kuulosuojaimet korville. Täytyy sanoa että vähän jännitti se ampuminen kun ei voinut yhtään aavistaa että miten se potkaisee kun tuo 9mm:nenkin potkaisee kuitenkin jonkin verran. Ei muuta kuin panos sisään ja ampumaan. Voi jösses miten se potkaisi, hyvä ettei lähtenyt ase kädestä. Poikia oli kuulemma naurattanut kun ne näki tuon television kautta toiseen huoneeseen. Kuulemma aikamoiset lieskat löi tuo ase, ei sitä itse kyllä huomaa siinä ampuessa. Sain ampua vielä toisenkin kerran ja nyt silloin puristin vähän tiukemmin ja kyllähän tuo pysyi paremmin homma kasassa.

Ihan kivaa hommaahan tuo oli ja varsinkin kun tuli voitto yhteistuloksissa ;). Kolme parasta sai palkinnoksi salmiakkikossut jotka sopikin hyvin illalla oleviin pikkujouluihin.

Valokuvaus

Weeping Willows

Posted on

Tulipa käytyä kuuntelemassa Tavastialla Weeping Willowsia. Joskus on tullut joitakin biisejä kuultua radiosta, mutta mitenkään faniksi en tunnustaudu. Eipä tuonne varmaan olisi tullut edes lähdettyä jos ei olisi kaveri pyytänyt mukaan. Hyvä että pyysi, koska eipä tuo yhtään hullummalta kuulostanut. Weeping Willows Tavastialla 23.11.2005 Normaaliin tapaan tulee oltua ihan liian aikaisin paikan päällä ja sitten saa odotella että soitto alkaa. On tässä tietenkin syynsä että tulee mentyä ajoissa, saa nimittäin paremman paikan valokuvausta varten. Joka kerta kun olen Tavastialla käynyt niin aina olen roudannut kameran mukaan. Vähän oli heikot valot valokuvausta ajatellen, mutta kyllähän tuolta joitakin ihan ok kuviakin tuli otettua. Keikkoja kuvatessa olen käyttänyt Canonin 70-200mm f/2.8 IS USM:ää. Tuossa riittää valovoimaa ja tarkennusnopeuskin on kohdallaan. Kuitenkin tälläkin keikalla joutui käyttämään ISO400-800 väliä että valo riittäisi edes jotenkin. Alkaa tuolla Canonin 10D:llä tulla kohina esiin kun ISO800 on käytössä.

Kaiken kaikkiaan keikka oli hyvä, ihan siinä jalka alkoi vipattamaan ;).

Kuvat

Ruoka

La Notte del Vino

Posted on

Tulipa käytyä itseään paremmassa seurassa ravintola Papà Giovannin viini-illassa. Muutamia kertoja ollaan käyty tuolla syömässä ja joka kerta on saatu erittäin hyvää ruokaa ja palvelukin on pelannut mallikkaasti. Useimmiten käydään kuitenkin Papàn Spaghetteriassa samalla kun käydään kaupungilla. Sieltä saa hyvät pastat halpaan hintaan, ei voi kuin suositella.

Nyt oli kuitenkin viini-illan vuoro. Kutsu oli klo. 20.00 perjantaina 18.11.2005. Mentiin WTC:n tiloihin keskuskadun kautta ja siellähän olikin jo jonoa vaikka oltiin hitusen etuajassa. Näytti olevan varattuna koko alakerran kahvio ja ravintolatilat + yläkerran show room. Jätettiin takit narikkaan ja ei muuta kuin peremmälle. Saatiin heti viinilasit käteen ja ei muuta kuin maistelemaan. Kotona juodaan todella harvoin viiniä, hyvä jos pullo vuodessa ;).

La Notte del Vino

Porukka oli sellaista mitä saattoi kuvitellakin eli hienostelevaa. Mentiin ensimmäiseen pöytään jonottamaan viiniä. Ensimmäiset kiilasivat meidän eteen niin kuin eivät olisi edes huomanneet. Ilmeisesti sitä voi vanhemman oikeudella sivuuttaa nuoremmat sen enempää selittelemättä. Ei selvitty yhdellä ohituksella tuostakaan jonotuksesta vaan toinenkin “tärkeä” pariskunta liihotti meidän ohi. No päästiin vihdoin “tilaamaan”, pöydässä oli sisilialaisia ja sardinialaisia viinejä. Päätettiin ottaa sisilialaista chardonnay rypäleestä valmistettua Cusumano Insoliaa. Kuuleman mukaan se on kuivaa ja hedelmäistä. Ei se minun mielestä niin kuivalle maistunut mitä puheista ymmärsin. Viini oli oikein hyvää ja tuota voisi kuvitella vaikka ostavansa myöhemminkin. Kyllähän sitä tuli lasi jos toinenkin maisteltua niin punaista kuin valkoista ja roseetakin, mutta tuo Insolia jäi jotenkin mieleen.

Olihan tuolla naposteltavaakin tarjolla. Oli caesar- ja äyriässalaattia, juustoja ja patonkia. Pitihän se käydä pöydän antimet testaamassa ja eihän tuota tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Ruokailu oli tehty vähän hankalaksi kun pöytiä ei juurikaan ollut, suurin osa porukasta söikin seisaaltaan.

Muutama tunti tuolla viihdyttiin ja päätettiin lähteä kotiin. Lähtiessä vielä kirjoitin viinin nimen ylös, että muistaisin sitten mitä pitää kaupasta ostaa. Kotona sitten katsoin Alkon hinnastoa ja huomasinkin ettei tuota siellä edes myydä, niinpä tietenkin. Laitoin sitten Papà Giovanniin sähköpostia ja kyselin viinin saatavuustietoja, toivotaan että vastaavat niin pääsee ostoksille.

Audio / Video

SVS 20-39PC-Plus

Posted on

Vuoden alussa aloin mietiskellä subbarin vaihtoa AudioPro B1.35:n tilalle. Tuntui että B1.35 ei suoriudu kunnialla oikein mistään vähänkään enemmän painetta tarvitsevasta ääniraidasta. Tuntui että koko vehje pullauttaa elementin pihalle, se alkoi särkeä varsinkin elokuvia katsoessa. Esim. Taru Sormusten Herrasta aiheutti sellaisen puuroutumisen ettei paremmasta väliä. Rupesin selailemaan nettiä niin kuin tulee tehtyä monen muunkin hankinnan yhteydessä. DVDPlaza oli paikka johon suuntasin ensimmäiseksi kun siellä on tullut ennenkin seurailtua keskusteluja.

Siellä näytti olevan sellainen hurmos SVS:n subbareiden perään, lueskelin juttuja innolla. Hehkutusta toisen perään ja juurikaan mitään negatiivista ei kuulunut. Tosin harva kehtaa myöntääkään jos on tullut huono ostos tehtyä. Jotkin olivat kutsuneet epäileviä tuomaita kotiinsa kuuntelemaan että hekin vakuuttuisivat SVS:n laadusta. Epäilykset taisivat kuitenkin hälvetä kun pääsivät kuuntelemaan SVS:ää.

Päätin tilata sylinterin mallisen subwooferin, viehän se vähemmän lattiapinta-alaakin kuin perinteisen mallinen subwoofer. Päädyin sitten järeään 525 wattiseen 20-39PC-Plussaan. Eipä mennyt kauaakaan kun posti sen minulle toi ja ei kun repimään pakettia auki. Vaikka tiesin että se tulee olemaan iso niin oli se silti järkytys. Korkeutta sillä on noin metrin verran ja läpimittaa 43cm.

SVS 20-39PC-Plus
(more…)

Kahvi

Guatemala Antigua

Posted on

Guatemala Antigua: hieno, pehmeä kahvi, jossa suklaamainen jälkimaku. Näin lupaa Robert’s Coffeen sivut tästä kahvista. Ei muuta kuin Rancilion Rocky hommiin ja pavut puruksi. Jauhan tuolla myllyllä oikeastaan karkeinta jauhatusta mitä vaan saa. Tulos on suurinpiirtein pannu- ja suodatinjauhatuksen välistä.

Guatemala Antigua & Billington's Sugar Crystals

Kahvinkeitin tulille ja maistamaan. Olihan se pehmeää, mutta suklaamaista jälkimakua en kyllä maistanut. Hyvää paruskahvia, mutta kyllä se edellisellä kerralla ostamani Ethiopia Mocca Sidamo oli mielestäni parempaa, jotenkin siinä oli vahvempi maku sen olematta siltikään kitkerää. Guatemala Antiguan kilohinta on 23,60€/kg eli se on jonkin verran halvempaa kuin tuon Ethiopia Mocca Sidamo (29,20€/kg). Hyvää kahviahan se tämäkin oli, ei siitä pääse mihinkään. Vielähän tuolla Robert’s Coffeen valikoimissa riittää useammaksikin kerraksi maisteltavaa.

Kahviin on ollut tapana laittaa lisäksi sokeriakin maidon lisäksi. Aikaisemmin käytin ihan perus kidesokeria, mutta sitten löysin Stockmannilta Billingtonin sokerikiteitä ja niihin jäin koukkuun. Jotenkin ne vaan maistuu paremmilta ja kyllähän tuo näyttääkin paremmalta.

Moottoripyörät

Huoltoa

Posted on

Vielä piti tehdä viimeisiä huoltoja moottoripyörän ja varusteiden talvisäilytystä varten. Kävin ostamassa ReliaTec Oy:stä Bike Liftin CS-24 huoltopukin. Tuolla saa nostettua pyörän näppärästi ylös vaikkapa ketjujen rasvausta varten. Pukin mukana tuli pari eri paksuista tankoa, tanko työnnetään pyörän keskeltä takahaarukan akselin läpi tai vaihtoehtoisesti jalkatappien etupuolella olevasta reiästä. Itse jätin pyörän tuon jälkimmäisen vaihtoehdon varaan, rasittaapahan vähemmän jousitusta talven aikana.

Bike Lift CS-24

Kerran taisin jaksaa rasvata ketjut ilman pukkia ja kyllähän se aika työlästä on ilman tuota. Jos totta puhutaan niin avokki ne rasvasi ja minä vaan kallistin pyörää ;). Ainakin tuolla pukilla on helppo nostaa pyörä ylös eikä apua tarvitse pyytää ulkopuolisilta.

Pesin pyörän ja lopuksi laitoin Autoglymin Extra Gloss Protectionin pintaan, samaa ainetta käytän myös auton vahapinnan viimeistelyyn. Autoglymin tuotteet olen todennut helpoiksi levittää ja hangata poiskin ja eipä tuossa kiillossakaan ole ollut valittamista. Moneen vuoteen ei ole tullut muihin merkkeihin edes vilkaistua. Vielä piti sen verran pyörää varjella lialta, että kävin ostamassa vielä All Rightistä MP-Asun suojapeiton.

Jotta rahan menoa olisi riittävästi niin ostin vielä ReliaTec Oy:stä Power-X laturin ettei akku simahda kesken talven, on kuulemma suht kalliita nuo hyytelöakut jos uuden joutuu ostamaan. Tuolla voi ladata vaikka läpi talven ja akku ei ylilataudu. Laturi lopettaa latauksen kun akku on täynnä ja pitää vaan yllä varausta, huoletonta.

Putsasin kypärän ja ajokengät ja laitoin pakettiin odottamaan ensi kevättä. Lopuksi vielä käsittelin nahkapuvun öljyllä, pysyypähän notkeampana vaikka eipä tuota paljoa kerennyt edes vielä käyttääkään, mutta eipä tuosta käsittelystä varmaan haittaakaan ollut.

Tuntuu että pyörä on seisonut jo ikuisuuden vaikka todellisuudessa se on ollut tallissa vasta 13 päivää ;). Nythän Pohjola on rupeamassa myymään mp-vakuutusta joka perustuu teho/painosuhteeseen ja tässä vakuutuksessa ei olisi myöskään seisonta-aikoja. Alkuun ajattelin että jahas, taas nousee vakuutusmaksut kun sattuu tuossa pyörässä olemaan ihan kivasti noita tehoja kiloihin nähden(172hv/179kg), mutta joku oli käynyt kysymässä Yamahan R1:n vakuutushintoja tällä uudella systeemillä ja eipä nuo näytä nousevan yhtään jos vertaa siihen että normaalisti tulisi ajeltua sellaiset 7 kuukautta. Pitää teettää Pohjolalla tarjous tuosta vakuutuksesta ja vaihtaa siihen jos hinta on suunnilleen sama. Tällä tavalla voisi pitää pyörää pidempään ajossa ja voisi ajella silloin kun on keliä. Tällä uudella systeemillä vakuutusyhtiö säästyy paperisodalta mikä aiheutuu seisonta-aikojen muutoksista. Varmaan saisi nuo vakuutusmaksutkin maksettua tasaisemmissa erissä kuin nykyään. Talvella ei tarvitse maksaa juuri mitään, mutta sitten kesällä tulee isoja laskuja tuhka tiheään –> ei kiva.